maanantai 9. tammikuuta 2012

Vuoteni inttileskenä

Huhhuh, se on sitte vuosi täynnä inttileskeyttä ja sanon vaan kaks sanaa: OHI ON!

Mä tiedän, että tänään (9.1.) usean teistä poikaystävät astuu armeijan palvelukseen, ja musta se on täysin hyväksyttävää olla ihan paskana siitä - aluksi. Vuosi sitten mä saatoin mun poikaystävän sinne typerälle juna-asemalle ja nyyhkytin koko matkan kotiin. Kotiin päästyäni alkoki sitte huutoitku :D Oli se vaikeeta lähettää toinen ainakin kahdeksi viikoksi pois, sillä melkeen 4 vuoden seurustelun aikana oltiin oltu tsägällä se viikko erossa, sekin joskus alkuaikoina. Puhumattakaan siitä, etten todellakaan osannut nukkua yksin!

Nopeesti kuitenki sen jälkeen keräsin itteni sen ekan päivän pillityksen jälkeen ja saatoin itkeä vähän ehkä illalla, that's it! Eli vaikka maailma kaatuis sun päälle aluks, ni kyl se siitä, oikeesti! Täältä saa vertaistukea jos tarviit, mä ite luin läpi tyyliin kaikki inttileskiblogit ja demikeskustelut, koska kaipasin niin hirveesti ihmistä joka olis samassa tilanteessa. Sad... :D


Jos tässä nyt jotain ohjeita pitäis ruveta jakelemaan, niin sanon taas tän saman vanhan lauseen: Välimatkan kohdatessa pieni liekki sammuu, mutta suuri liekki roihahtaa. Ite tykkään tosta lauseesta, koska se anto uskoa siihen, että jos tää suhde ei tätä kestä ni ei kyllä mitään. Ja täähän kestää! Musta oli törkeetä, kuinka monet sano, että teijän juttu kaatuu kyllä armeijaan, kyllä Marin ja Karinki deittailut loppu intin ansiosta. Kyllä nyt oikeesti täytyy yksinkin osata olla!

Mun mielestä tää on ollut varmaan helpoin vuosi meidän suhteen aikana, eli ei stressiä (ainakin pitkässä, "vakavassa" suhteessa olevat). Rankinta oli itelleni poikaystävän viikonloput armeijassa. Sillon alko tulee niinku oikeesti ikävä. Kaikesta tulee jotenkin helpompaa, kun näkee vaan viikonloppusin - eihän siinä edes ehdi riidellä :D No vitsi vitsinä, mun on tosi paha puhua kenenkään muun suhteesta ja kokemuksesta kuin omasta, joten ottakaa tää kevyesti.


Mun mielestä kannattaa nyt keskittää ajatuksensa niihin etuihin, mitä väkisinkin saa, kun poikaystävä lähtee inttiin. Kuten sanottua, aikaa jää itselle kyllä huimasti enemmän - tää blogi on esimerkiksi inttileskeyteen turhautumisen tulosta :D Ei sillä, että lopettaisin tän kirjottamisen, ehei!

Mä muistan, että kriiseilin hullusti itestäni intin alussa: "Tää on mun aikaa ettii itteeni ja tehä kaikkee kreisii ja valaistuu ja alottaa uus harrastus" ööö.... Vieläki oottelen sitä valaistumista ja harrastusta jne. En tiiä tuleeko kaikille tollanen vaihe, mut siis jos tulee ni et oo ainoo :D Ai niin ja aloin käymään hulluna salilla, koska olin varma, että poikaystävä tulee sieltä jonain superkuntosena takasin ja mä makaan läskinä sohvalla, what? Oon oikeesti outo...

Mutta tosiaan, tee paljon töitä, käy ulkona, alota jooga (meitsi) ja tankotanssi, nää kavereita joita ei ennen "ehtiny" koskaan nähä, tee paljon uusia ystäviä, uudista ulkonäköäs, shoppaa hullusti, yllätä poikaystävä positiivisesti kun se tulee lomille (uudet alusvaatteet joka viikonlopuks tulee kalliiks)! Eli kaikkea kivaakin on tiedossa :)


Palvelusaika jännittää varmaan monia: onko se siellä sen 6 kuukautta, kenties 9, vai jopa vuoden...? No, jos poikaystävä on vuoden armeijassa, niin pidetään peukut pystyssä, että pääsee myös Reserviupseerikouluun, jolloin SÄ pääset tanssimaan RUK:n tanssiaisiin jee <3 Ja vieläpä kesällä, on kyllä hieno kokemus! Laitoin tohon linkin mun postaukseen siitä. Lisäksi saa olla ylpeä siitä, että poikaystävä astelee intistä upseerina ulos ;)


Musta tuntuu, että intin aikana vaikeinta on se, että se lomille tuleva sotasankari voi olla aika väsynyt ja stressaantunut, jolloin kaikki ei ehkä olekaan niin kivaa, kun suunniteltiin. Myös mustasukkaisuus voi olla ongelma puolin ja toisin, jos luottamuksesta on pulaa. Yks juttu mitä en myöskään suosittele on puhelimessa riitely! Ei sitä saa kuitenkaan sovittua niin kuin haluaisi, joten turha lähteä siihen, jos välimatkaa on se ainakin 250 kilometriä (meitsi). Ja hei jaksakaa kuunnella ne inttijutut, sieltä tulee paljon mielenkiintoistakin juttua :) Eikä niillä nyt muutakaan asiaa ole, eli mitä ne sille voi.

Kavereita ei kannata myöskään laiminlyödä viikonloppuisin (yllättävä tietoisku), vaikka tekisikin mieli nyhjätä poikkixen kainalossa 24/7, ne lomat kun ei nyt ole mitään hirveen pitkiä... Sitä vaan, että voi tulla kavereille vähän toisarvonen olo, vaikka kyllä ne varmasti myös ymmärtää tilanteen.

Totta kai inttileskeyteen suhtautuminen on tosi yksilöllistä, jotkut on etukäteen varmasti ihan iloisia kaikesta ajasta, mitä jää itselle. Tää on nyt lähinnä mun kaltasille ahdistujille suunnattu - teille jotka oikeesti tarviitte tukea :) Ja niin - se aika erossa menee oikeesti nopeasti.


Lopuksi vielä inttisanastoa, näillä voitte tehdä sitten vaikutuksen:

gines, kinkku = viikonloppu kiinni armeijassa (ei kiva)
alikki = alikersantti (AUK:n käynyt)
koksu = upseerikokelas (RUK:n käynyt)
skappari, kapiainen = varuskunnan henkilökuntaa
kölli = kuntoisuusloma (lisää lomaa jee!)
hölli = extra-lomaa
Esa-Pekka = esitutkinta palvelusrikkomuksesta, josta seuraa poistumiskielto esim. viikonlopuksi
noheva, särmä = tunnollinen, kunnollinen taistelija
rynkky = rynnäkkökivääri
tetsari = taisteluvyö missä paljon kamaa
tetsaus = taisteluharjoitus
tornari = perätön huhu joka leviää varuskunnassa
veksi = varuskuntasairaala
vemppa = vapautus palveluksesta
pasi = panssariajoneuvo
gonahtaa = menettää motivaatio intissä

Tossa oli mun mielestä tärkein sanasto, joka olis ollu kiva tietää heti aluks tajutakseen jotain tarinoita! Mut hei, oikeesti tsemppiä kaikille :)

42 kommenttia:

  1. Mun poikaystävä lähtee tänää inttiin. Tää oli siis varsin ajankohtanen ja hyödyllinen postaus :)

    VastaaPoista
  2. Poikaystäväni on ollut nyt puoli vuotta intissä ja viime viikonloppuna oli kurssijuhla rukissa :) Aivan mahtava juhla!! Vielä olis inttileskeyttä sinne heinäkuulle asti jäljellä.. kai se on vaan pärjättävä! vähän kyllä itketti haminassa kun pois piti lähtee..

    VastaaPoista
  3. Meilläkin vielä puolivuotta jäljellä ja allekirjoitan tästä tekstista ihan kaiken! Luojan kiitos kaikki sanoo viimeisen puolen vuoden menevän nopeammin mitä eka puoli vuotta.

    On muuten hauska toi sanastojuttu, itse oppinut tässä poikaystävän inttiaikana kivasti uusia sanoja. XD

    VastaaPoista
  4. Tosi ihanaa löytää tällainen postaus! Kiitos sinulle, tästä sai paljon tukea :)

    VastaaPoista
  5. Olisko sulla parempaa kuvaa tosta mekosta? Olis kiva nähdä se kunnolla :)

    VastaaPoista
  6. mies lähti päivällä armeijaan, näin sen viimeks aamulla. pääsin äsken kotiin kun opiskelen päivisin ja kamala itku :( tuntuu ihan kamalalta ei tätä voi käsittää! kiitos tästä ihanasta kirjotuksesa, anto voimaa!

    VastaaPoista
  7. loistava postaus, tuhannet kiitokset! Mullaki lähti poikaystävä tänää inttii ja ''tyhmälle'' juna-asemalle saattamisen jälkeen menin ite suoraan kouluun ja koko koulupäivän itkua pidättäny hampaita puremalla yhteen. kotiin päästyäni VIHDOIN sain purkautua, itkua koko loppu päivä (pitäis tehä jotai näille turvonneille silmille :).. on kyl tosi haikee ja surullinen olo. nooo huomine menee toivottavasti paremmi!

    VastaaPoista
  8. Gää, mulle tuli meidän (siis mun ja poikaystävän, ei mun ja sun :D) alkuajat mieleen..Oltiin oltu vissiin vuosi yhdessä kun tuli armeijan aika ja voi kuulkaa se oli mahtavaa!! Itekin masistelin hulluna alussa, mutta just se, että näki vaan viikonloppusin ja lomilla oli NIIIIIN SIISTIÄ, ettei sellasta siisteyden astetta voi saavuttaa KOKO AJAN yhdessä nyhtäämällä. Kumpa toi joutuis takas sinne... :-D

    Kiitti kivasta postauksesta!

    VastaaPoista
  9. sikahyvä postausaihe! voin vaa huokasta helpotuksesta ettei oman poikaystävän tarvii ikinä käydä inttiä..ruotsin kansalainen kun on :D

    VastaaPoista
  10. hei oonko kauhee tyttösystävä ku en oo porannu sitä että poikaystävä lähtee inttii?? ku tiiän että me nähään kuiteski kahen viikonlopun päästä, ei toi oo semmone juttu et se olis kuollu tai lähteny jonnekki norjaa tms :-D

    mutta ton voin sanoo että mulle on jo tullu toi että 'täytyy alottaa joku harrastus, täytyy nähä kavereita enemmä !! täytyy keksii jotain tekemistä ny iha sikana' :-D

    mut kiitti tästä postauksesta, tää oli iha sika hyvä! :)

    VastaaPoista
  11. Tosi hyvä ja kiva postaus :)! Omakin miekkonen intissä tällä hetkellä, onneks pääsee jo heinäkuussa pois. ♥

    VastaaPoista
  12. Mira: Noni eli tsemppiä sinne! :)

    Anonyymi: Se on kyllä hieno kokemus, kiva että pääsit sinne! Mua kans harmitti sillon lähtee sieltä, myöskin siks ku muistan, että poikaystävällä oli vielä seuraava viikonloppu kiinni :(

    Lotta: Mäki sanoisin sen vikan puoliskon menevän nopeemmin, eli ei hätää :D Toisaalta koko vuos meni niin nopeesti että paha sanoa....

    Anonyymi: Ihana kuulla, että oli apua!! <3

    Anonyymi: http://blogiinas.blogspot.com/2011/06/take-or-toss.html Tossahan toi, jako kivasti mielipiteitä :D

    Anonyymi: Mä niiiin muistan ton fiiliksen, onneks voin luvata että ennenku huomaatkaan sul on jo parempi olo! Tsemppiä sinne :))

    Anonyymi: Voi eei, ite en olis sillon voinu mennä mihinkään, varmaan kauheeta just joutuu pidättelee itkua koko päivän! :(( Mut nopeesti se käy helpommaks, mieti et joku 9 päivää enää ni näätte :)

    AnsQ: Hahhah :DD Veikkaan et mullaki tulee jossain vaiheessa toi sama fiilis :D Eli inttilesket NAUTTIKAA! ;)

    Alisa: Epistä! :D Noo kokemus tääki...:D

    Vilma Sofia: Et oo kauhee tyttöystävä, ehkä vaan tasapainosempi ku me muut! :D Eihän se 2 viikkoa oo ees paha, jotenki se oli sillon vaan niin raastavaa... Jes en ollu ainoo kriiseilijä :DD Ja hei kiva kuulla jos tykkäsit tästä! :)

    Nea: Kiva kuulla että tykkäsit :) Ja puol vuotta menee supernopeesti :)

    VastaaPoista
  13. Ihana postaus ja ihana blogi! kirjotat ihan mahtaval taval!:) googlailin just kaikkii mahollisii inttijuttui ja tää helpotti mun oloo tosi paljon! Nii ja onnee sulle jatai teille et selvisitte tost vuodest yhes!!
    Ittee pelottaa jo nyt et osaanko sit enää vuoden kuluttuu olla oman poikaystävän kaa ku nyt nähää enää nii harvoin:s

    VastaaPoista
  14. Kiiitos paljon kauniista sanoista! :))

    Ite kans sillon just etin kaikkea vertaistukea, eli tosi kiva kuulla että tästä oli hyötyä :) Mua pelottaa tälläki hetkellä, että mitä tästä tulee, ku ei olla totuttu hengaamaan näin paljon yhdessä... Aika näyttää :) Mut tsemppiä sinne! <3

    VastaaPoista
  15. viides päivä menossa ''ilman'' poikaystävää.. ei tunnu vieläkää helpottavan tää suru :( tasan viikko ni sen loma , ootan niiiiiin paljon! ja päivän kohokohdat on ollu ku tulee viesti tai puhelu (niitäkää ei ees päivittäin) ..kukaa omist kavereistani ei oo täs samas tilanteessa jote tuntuu niille tosi tyhmältä uikuttaa. pakko jotenki korvata se poikaystävän viemä entinen aika jotenki mut miten? ehkä alan käymää salilla tai jotain mut ei oikee innosta mikää, toivon vaa et seuraava viikko menis iha älyttömän nopeesti. hehe anteeks avautuminen tuntuu vaa nii pahalt ja omille kavereille ei oikee voi puhua täst ku ei ne oikee ymmärrä ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tsemppiä oikeesti sulle! :( Muistan noi ihan samat tuntemukset, varsinki kuinka ihanaa se oli kun vihdoinki kuuli jotain toisesta!! Se kyllä helpottuu pian, koska ne ei vielä uskalla käyttää näin alkuun puhelimia siellä :) Usko pois! Sun täytyy nyt vaan löytää joku uus juttu itelles, tai jos ei löydy, niin tää 2 viikkoa on varmasti pahin aika, eli sen ku oot kärsiny ni asiat käy varmasti helpommaks :) Ja sitte ku ne on siellä vaan niitä viiden päivän putkia ni aika menee varsinki tosi tosi nopeesti! Ymmärrän kyllä että ikävä on kova... Itellä oli kans ekat puol vuotta silleen, ettei oikeen kenellekään voinut kertoa näistä jutuista, kun kukaan ei ollut samassa tilanteessa :( Mut voimia oikeesti sinne ja laita mulle ihmeessä vaikka sähköpostia, jos siltä tuntuu: iinanblogi@gmail.com :)

      Poista
  16. Pakko kommentoida että inttileskeys tuntuu niiiiin helpolta, ite asun mun poikaystävän kanssa eri maissa ja nähdään vähä päälle kerran kuussa pidennetty viikonloppu ja tietty lomilla paljon kauemmin:) Mut sentään saatte olla samassa maassa, ja soittaminen toiselle ei oo kallista eikä tarvii miettii aikaeroja. Itehän tän on valinnu, enkä kadu mitään ja näin sitä huomaa kuinka kaikkia pieniä juttuja arvostaa erilailla ku ennen :) Ja muuten, sulla on ihana blogi, luen kaikki postaukset aina läpi ja tää saa mut jotenki tosi hyvälle mielelle :) ja osaat kirjottaa niiin hyvin :)!

    VastaaPoista
  17. Ymmärrän todellaki, että toi on miljoona kertaa haastavampi tilanne! Hienoa kuitenki, että saatte sen toimimaan :) Parasta varmaan on just se, että oppii arvostamaan pieniä juttuja, jotenki se tuo niin paljon lisää siihen..! Sen huomas ton intinkin aikana, toisaalta sulla se on vielä moninkertasta :) Hei ja kiitos kauheesti ihanista sanoista, lämmittää oikeesti mieltä :) <3 Hyvää kevään odotusta!

    VastaaPoista
  18. tänään pitkä odotus palkitaan ja mies saapuu kotiin! lähti 9.1 armeijaan eikä olla sen jälkeen nähty kertaakaan. itku varmasti tulee mutta niin ihana olo <3 sit hän onki maanantaihi asti lomalla ja tulee taas seuraavana perjantaina eli vaan 3 päivää erossa :) puhuit Iina totta, että aika menee äkkiä.. mulla ainaskin on niin paljon harrastuksia ja opiskelut vie oman ajan. kaks viikkoa menny tosi äkkiä. alokaskauden aikana enää 1vklp miehellä kun on siellä kiinni :) sit saa rupee jänskättää onks se siel vuoden vai mitä :P ite hän haluis vuoden olla kun haluais sen kortin. nooh, mies saapuu ennen kuutta kotiin<3 täällä on ruoka jälkiruokaa myöten tehtynä ja illalla onkin yhteisen kaverin juhlat eli hieno ilta tulossa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on oikeesti ihana hetki, nähä ekan kerran pitkästä aikaa <3 Eli nauti tilanteesta vaikka hullulta kuulostaiskin, koska sellasia tunteita ei usein pääse kokemaan! Tai no, voin puhuu nyt vaan omasta puolestani, mutta ihan sika outoa, ku sen 2 viikon erossaolon jälkeen JÄNNITTI nähä poikaystävä, vaikka tunnetaan toisemme läpikotaisin... Ihanaa, että oot laittanu ruokaa ja kaikkee, sun mies on varmasti ilonen :) Mutta tsemppiä inttileskeyteen ja vaikka olis vuoden keikka ni nopeesti sekin tosiaan vierähtää!! :)

      Poista
    2. Mua jännitti kans iha sairaasti, ihan kun suhteen alkuaikoina.. Sitä peilin edessä ravaamista ja vaatteiden vaihtoa :D aika paljon kahen viikon ero tekee.. mut kolme viikkoa takana jo kohta ja parin tunnin päästä mies on täällä taas <3 toivottavasti tulis takas jo heinäkuussa :)kiitos!

      Poista
    3. Mä NIIN muistan ton fiiliksen, parasta! <3 Tsemppiä kans sinne :)

      Poista
  19. Inttileskeydestä...
    Musta tuntuu, että mä vedän itteni hirteen vielä ihan vaan siksi että tää kauhee ikävä, kamala pelko IHAN kaikesta (mitä pelkoja suhteeseen voi liittyä) ja tää hirvee kipu ja itkuilu loppuis.

    Tää on ihan hirveetä, ja mä en jaksa. Mä otin ittelleni kauheet määrät lisäduunia ja iltamenoja, ettei olis aina niin kauhee ikävä ja nyt mä murrun tän kaiken alle. Ja lisäks mun päässä pyörii koko ajan ajatus siitä, että mitä mä teen jos tää suhde loppuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeen tiedä mitä voisin sanoa, että sun olo helpottuis, kuulostaa nimittäin oikeesti, että sulla on tosi rankkaa :( Onko sulla vielä pitkä aika tätä kestettävänä? Ymmärtääkö sun poikaystävä, kuinka rankkaa sulla on? Entä ystävät...? Toivottavasti sulla on siellä paljon henkilöitä, joiden kanssa jakaa tää kaikki, koska ymmärrän oikeesti kuinka raskasta sellasta on pitää itellään. Onks teillä ollut vaikeeta nyt intin aikana, kun sanoit, että pelkäät suhteen loppumista? Voit laittaa mulle sähköpostia koska vaan osoitteeseen iinanblogi@gmail.com, lupaan kyllä auttaa ja kuunnella, jos vaan haluut! Ite oisin kans tarvinnu sillon ehkä enemmän tukea, joten musta ois kiva antaa sitä jollekin muulle. Jaksamista oikeesti sinne, kaikki kääntyy paremmaks :)

      Poista
  20. kositaanko sua tässä kuvassa?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ei sentään! Joku mies tosiaan kosi tyttöystäväänsä siellä RUK:n kurssijuhlassa, ja se oli niin liikuttavaa! :)

      Poista
    2. oi! vähänkö romanttista!<3

      Poista
    3. Älä, itkin ihan liikutuksesta :D

      Poista
  21. heh..oli ihan pakko tulla taas kommentoimaan tänne ku muistelen kuinka vollotin ensimmäisenä viikkona ja varsinkin sinä päivänä kun poikaystävä lähti :) kaikki tuntu niin pahalta ja luulin jo ettei suru ikinä lopu. Poikaystävä on ollut intissä kohta 10 viikkoa ja huh miten paljon onkaan helpottanut ja aikaha on mennyt älyttömän nopeesti! Välillä tulee edellee tietty joku suru-kohtaus ja ikävä on usein (varsinkin kun poikaystävä on viikonlopun kiinni!).. Mut nykyää kaikki tuntuu jo niin paljon paremmalta ja pystytään puhumaa puhelimessaki yllättävän usein! Ja mä oon yksin niistä onnekkaista(?) joilla inttileskeyttä vain se puol vuotta! Nykyään ajattelen vaa, että tää parantaa suhdetta ja on kiva että yhtälailla tää on mullekin uus kokemus ku poikaystävälle ja oon toisaalta jopa kiitollinen siitä että oon saanut kokea tän :)! Ja ei herranjumala mä tiedän paljon nykyään armeijasta ja kaikesta mahollisesta siihe liittyvästäki :D iha hämmästyn välillä ku huomaan selittäväni jollekki tutulle armeija juttuja... Joo ihan näin loppuun, tästä postauksesta alkaen aloin lukemaan sun blogia ja ihan vakkarilukijaks oon jääny, tykkään tosi paljon sun blogista ja sun tavasta kirjottaa ja vaikutat niin ystävälliseltä ja symppikseltä! :) Kivaa kevään odotusta sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kuulostaa kieltämättä tosi samanlaiselta inttileskeys-kokemukselta mitä ite kans koin, eli kaikki kääntyy loppujen lopuks tosi hyvin! Ja voin kyllä kertoo, että aika menee vielä nopeemmin, mitä pidemmälle pääsette ;) Mut tosi hyvä kuulla, että otat tän kokemuksena, koska sitä se nimenomaan on! Itelläki on paljon hyviä muistoja tolta ajalta :) Nauti oikeesti tosta ajasta, koska se on ainutlaatusta sun ja sun poikaystävänki kannalta, ei tällasta tuu enää ikinä! :)

      Ja ihana kuulla, että oot jääny vakkarilukijaks! <3 Kiitos oikeesti kauniista sanoista ja ihanaa kevättä sinnekin :))

      Poista
  22. sun listasta alhaalt puuttuu tärkein! move = motivaatiovemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :D Tota kuuliki aika usein kieltämättä :D

      Poista
  23. aloin lukee sun blogii ja tää on ajankohtainen päivitys... inttileskeys.. :D

    VastaaPoista
  24. Heippa! Mun poikaystävä on armeijassa vuoden.. Lähti siis nyt tammikuussa, ja mua stressaa viikonloput kun se tulee, sen takia koska mä odotan aina sen 5 päivää viikosta sitä että se tulee lomille, mutta sitte se on välillä tosi väsynyt ja haluu nähdä tietenkin kavereita, jotenki tulee olo että " se ei rakasta mua ku haluu olla sen kavereiden kaa "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen... Se on vaan kestettävä ja täytyy jotenkin yrittää miettiä, mitä itse tekisi siinä poikaystävän asemassa :/ Tietty kans jotkut "pelisäännöt" vois olla kivat, että kumpikin ehtii viikonloppuna tekemään niitä juttuja, joita haluaa :) Mutta vuosikin on nopeasti ohi, kyllä te selviitte!

      Poista
  25. Puoli vuotta myöhässä kommentoin, mutta kiitti tästä postauksesta! Poikaystävä lähti eilen inttiin ja googlettamalla jonkinlaista "vertaistukea" päädyin tänne. :D Luin tän oikeestaan jo pari viikkoo sitten ja rupes naurattaa tuo "Tää on mun aikaa ettii itteeni ja tehä kaikkee kreisii ja valaistuu ja alottaa uus harrastus", nimittäin nyt kun inttileskeys viimein alkoi niin juuri nuo oli mun ajatuksia. :D Tyyliin "laihduta, hanki uus hiustyyli, saa aikaseks kaikkee...". Ja arvaahan sen, miten noille lupauksille käy. :P
    Anteeksi lörpötys ja lyhyestä loppuun vielä virsi kaunis: kiitos rohkaisevasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD Kiitos ihanasta kommentista! Mä niin muistan noi fiilikset... Mut sul tulee olee hauskaa, sen voin luvata :) Nauti ihmeessä siis ja hanki vaikka ees se uus tukka, virkistävää ;) Kiitos kauniista sanoista!

      Poista
  26. Kiitos! mulla kans poikaystävä lähti eilen, ja sitä ennen oltiin kuukausi ulkomailla yhdessä 24/7. Tuntuu ihan kamalalta ja ylitsepääsemättömältä.. Ja kokoajan mietin voinko sille ees kertoa, etten vaan sit pahota sen mieltä kun kuitenkin haluais että sillä on mahollisimman hyvä olla vaikka itse vaan itken joka hetki kun pysähdyn tai olen yksin, ei tätä osannut arvata kun se sinne meni. mutta siis kiitos tästä postauksesta, auttoi hurjasti tietää että tästä kyllä selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että auttoi! :) Se alku on tosiaankin vaikea, mut tuut varmasti muistelemaan hyvällä vuotta, jonka poikaystävä viettää intissä. Varmasti vahvistaa myös suhdetta entisestään :) Tsemppiä!

      Poista
  27. Löysin sun kirjotuksen, ku googlailin aiheesta vähän heikkona hetkenä. Mä ite aloin seurustelemaan mun poikaystävän kaa, ku se oli jo ollu reilu kuukauden intissä, joten meil ei tavallaa tavallista arkea oo koettu viel koskaan. (selvennykseksi, me ollaan tunnettu monta vuotta, oltu kavereita enemmän tai vähemmän ja nyt pitkästä aikaa tiet kohtas ja käviki niin, et kumpiki kiinnostu). Syksy on menny tosi nopeesti, itelläki kun on tullut kaiken näköstä extraohjelmaa tasasesti arkeen ja poikaystäväki on kiitelly siitä, kuinka hyvin oon ottanu koko inttiasian (helpottaahan se senkin intissä oloa, ku tietää et tyttöystävä ei 24/7 itke perään). Oma poikaystävä on vuoden miehiä, joten tj 181 (2 vkn joululoma kylläki edessä). Viikoittain on luonnollisesti semmonen tasanen ikävä ollu, mut ei mitään sen pahempaa, siellähä se säilyy ja onneks on lähellä intissä ni oon voinu sillon tällön kyyditä sitä edes takas ja käyny muute vaa moikkaa iltavapailla. Mut tosiaan nyt täs pari viimestä päivää on ollu tuskaa. En tajuu, johtuuks se siitä et tänään lähtee porukkaa intistä (mm. kaverin poikaystävä, joka oli vaa puol vuotta) ja tietää et jos omaki ois ollu vaan puol vuotta ni luultavasti tälläki hetkellä ois murun kainalossa. Toisaalta taas oon alkanu kauhulla odottamaan kesäkuuta ja sitä ku se päivä oikeesti koittaa, et se pääsee pois. Jotenki mul on sellanen pelko, et kaikki muuttuu, me ei enää nähä, meijän suhde vaan kuihtuu. Mietin vaa, et mitä jos odotanki iha turhaan (vaikka joka kerta ku nähään, muistaa taas et on se sen arvosta). Oon poikaystävälleki asiast sanonu ja se piti mua ihan hölmönä ku edes mietin tollasta, ja sano vaan et älä ajattele liikaa. Mähän siis mietin ja murehdin kaikkea aina liikaa eikä itsenäinen, rauhallinen, tehdastyö auta asiaa, koska siellä ei oo mitään muuta ku aikaa miettiä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mut pointti oli siis se, että sun teksti on tosi kannustava ja jotenki tuli sellanen olo, ku sen luin, et kyl tää viel täst! :) Kaipa tää on 100% mun pään sisänen juttu, johon varmaan liittyy ikäväki vahvasti. Ehkä meil onki etu sit kesäkuussa, jos mun pää tän kestää, et saadaan inttikoettelemus voittaneina alottaa tavallaan alusta ja alkaa luomaan sitä meijän omaa arkea ja syventää suhdetta! Kiitos sulle kirjotuksesta! Siitä on varmasti monelle apua ja näköjään monelle jo ollutkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jaoit sun fiiliksiä täällä :) Muistan käyneeni aika samanlaisia tuntemuksia läpi sillon aikanaan. Mä uskon todellaki, että intti vaan syventää teijän suhdetta! Kuten sanottu: Välimatkan kohdatessa pieni liekki sammuu, mutta suuri liekki roihahtaa :)

      Poista

Kiitos kommentista ♥